Ottelu sai kannaltamme lähestulkoon karmeimman mahdollisen alun, kun ensin jo viiden minuutin pelin jälkeen Alain Pecharromanille heilahti keltainen kortti ja paria minuuttia myöhemmin TP-47:n Jaakko Pyyny vei isännät johtoon melko vahvasti paitsiolta haiskahtaneesta tilanteesta.
Aiemman sateen jäljiltä kentän nurmi vaikutti erittäin liukkaalta, ja vaikka olosuhteet toki kaikille samat olivatkin, näytti nopea ja taitava Hercules-miehistö kärsivän liukastumisista vastustajaa enemmän. Hallinta meni selvästi meille, mutta viimeiset ratkaisut jäivät heikoiksi tai kokonaan puuttumaan. Paul Obi sai pallon tolppaan, Wanderlan Louback Pires Obin luomasta avopaikasta ohi.
Lopulta kauan kaivattu ja pieteetillä jahdattu tasoitus syntyi 37. minuutilla, kun Alain Pecharromanin oivallinen kierteinen vapaapotku linjan taakse tavoitti kapteeni Mikel Gurrutxagan, ja Herculesin Air Force One puski pallon TP-vahti Lauri Rönkön taakse.
Yksi harmaan ja ankean Meri-Lapin illan kantavista teemoista Pohjan stadionilla – kiistanalaiset tuomiot – sai ensimmäisen jakson lopussa jatkoa, kun ainakin kauas katsomosta käsin nähtynä pallo vietiin kevyin perustein pilkulle. Tuntui oikeuden voitolta, kun Herculesin maalilla Aleksanteri Patronen loikkasi Juho-Teppo Bergin puolen metrin korkuisen, vasemmalle sijoitetun laukauksen tielle pitäen lukemat tasoissa.
Enimmäkseen toisella jaksolla vaikutti, että tauolla alkaneessa rankkasateessa kentällä olisi vain yksi joukkue, joka halusi pitää palloa. Hercules vyörytti, mutta laukauksille ei tahtonut löytyä tilaa. Yksi miljoonan dollarin mahdollisuus osui Loubackille Paul Obin tarjoilusta, mutta mies tälläsi pilkun paikkeilta puolisen metriä tolpan väärälle puolelle.
Partojen pärinää aiheuttaneista tilanteista on pakko mainita vielä Herculesin brassin Loubackin kaato rangaistusalueella, jota ei kumminkaan rikkeeksi tulkittu. Toki näkyvyyskin oli heikko, kun sitä vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Saattoihan mies kompastua omien nappulakenkiensä nauhoihin. Ei todennäköisesti kuitenkaan sentään ukkosenjumala Thorin lähettämän salaman iskuun: sen välähdystä ei ainakaan näkynyt.
63. minuutilla vihdoin onnistui: tässäkin hyökkäyksessä pitkään jälleen kerran hyökkäyskolmanneksellamme omiensa pallottelua puolelta toiselle katsellut toppari Nathan Ibeh katsoi parhaaksi nousta auttamaan joukkuetovereitaan ja sai suoraan juoksuunsa syötön kuudentoista rajan tuntumaan, josta kiskaisi pallon nätisti ja vastaansanomattomasti vasempaan etualakulmaan.
Enemmänkin paikkoja olisi ollut, mutta perjantai-illan huumaan ei saatu mustapaitojen toimesta lisää liekkiä. Torniolaiset puolestaan heräsivät taistelemaan pisteistä kun pelikello alkoi näyttää täyttä aikaa, ja se tuotti tulosta: lisäajan setsemännellä minuutilla oikealta laidalta keskitys boksiin, lyhyt jatko maalin edustalla ja Samuel Olabisi sammutti melko todennäköisesti valot nousuhaaveilta. Miltei kolmannes Pohjan stadionille saapuneista 125 katsojasta vaikutti jo poistuneen omiensa tappiosta vakuuttuneina.
Parhaiden pelaajien palkitsemiset menivät pettymyksen vuoksi täysin ohi. Jokainen mies kentällä antoi kaikkensa. On myös tarpeetonta poimia esiin joku silloin, kun ei ole joukkueena voittanut, eikä perjantai-illasta kelvannut kuin voitto, joten tasapeli tuntui tappiolta.
Päävalmentaja Ismael Díaz oli ymmärrettävästi ottelun jälkeen pettynyt ja turhautunutkin:
– Erittäin vaikeassa ottelussa, jonka vastustaja taistelee sarjapaikastaan, ensimmäinen maali meitä vastaan syntyi paitsiosta. Sitten tasoitimme Alainin (Pecharroman) ja Mikelin (Gurrutxaga) todella hienolla yhteistyöllä.
– Mielestäni TP-47:lle annettu rangaistuspotku oli väärä tuomio. Patronen torjui sen, ja aloitimme toisen jakson dominoiden. Selvää rangaistuspotkua Loubackille ei vihelletty. Ibeh maalasi meille erittäin onnistuneen pelaamisen päätteeksi. En ymmärrä, miksi pelattiin seitsemän minuuttia lisäaikaa, kunnes he tasoittivat, kuului Díazin harvinainen, mutta sitäkin murheellisempi näkemys ottelun kulusta.
– Kaikki, mitä haluan sanoa, on kehua pelaajiani, koska he antoivat kaikkensa vaikeassa ottelussa, jossa ihan jokainen oli meitä vastaan.
Sellaista se on, se jalkapallo. Pitää olla hullu rakastaakseen sitä, mutta ilman taas ei kannata elää.
Teksti: Pekka Peni