Lauantaina Tampereella kyseessä oli klassinen kuuden pisteen ottelu reilun puolen tuhannen katsojan edessä, ja isännät olivat siinä parempia lukemin 4–1.

Ensimmäisen kerran TPV:n hyökkääjä Mika Ahonen jatkoi 14. minuutilla oikealta laidalta annetusta keskityksestä pallon Ville Sepän vartioimaan Hercules-maaliin pilkun kohdalta. Toisen maalinsa Ahonen puski kulmapotkusta takatolpalta ottelun 26. minuutilla.

Ottelun alkua lukuun ottamatta TPV hallitsi miltei suvereenisti ensimmäisen jakson tapahtumia, ja kolmannelta takaiskulta meidät pelasti puolen tunnin paikkeilla vain laitapuolustaja Santeri Ukkolan tärkeä venyminen.

Aivan ensimmäisen jakson viimeisillä hetkillä Alain Pecharromanin reilusta paristakymmenestä metristä tamperelaisten maalin alakulmaan laukoma vapaapotku kuitenkin synnytti toivonkipinän päästäen joukkueet tauolle 2–1-tilanteessa.

Toisen jakson alkuhetkillä näytti siltä, että olisimme vielä mukana kamppailemassa voitosta, mutta harmillinen ajatusten ristiinmeno maalivahdin ja puolustajan välillä 56. minuutilla jätti Ahoselle tilaa ja mies viimeisteli hattutemppunsa.

64. minuutilla 16-vuotias Hekuran Hasani teki Hercules-debyyttinsä, kun Sami Karjalainen tuli vaihtoon.

Lopullisen niitin ottelulle iski 73. minuutilla jo illan neljännellään sama mies. TPV:n kapteeni Jari Nikkilä antoi vapaapotkusta syötön suoraan muurin korkeudella vartioimatta jääneen Ahosen jalkaan, joka nopealla käännöksellään ja varmalla sijoituksellaan murhasi lopullisesti ottelun. Kun mies otettiin pari minuuttia myöhemmin vaihtoon, sai hän kotiyleisöltä ansaitut ja raikuvat aplodit.

Hercules-päävalmentaja Ismael Díaz sanoo, että kaksi ensimmäistä maalia tulivat oman pään virheistä. 2–0-maalissa kulmapotkun miesmerkkaus epäonnistui.

– Meillä oli mahdollisuus tasoittaa peli toisella puoliajalla, mutta seuraavasta tilanteesta vastustaja iski. Sen jälkeen riskeerasimme paljon kaventaaksemme.

Seuraava Herculesin ottelu pelataan kotikentällä Castrénissa iisalmelaista PK-37:aa vastaan sunnuntaina 19.8. klo 18:30. Tervetuloa!

Teksti: Pekka Peni