Lauantaina 15.6.2019 klo 14:00 potkaistaan käyntiin Suomen Cupin Kakkosen finaali, joka on tähän mennessä seurahistorian isoin peli alasarjoista nousseelle Herculekselle. Mutta samalla kuitenkin vain jalkapallopeli. Peli on nähtävissä myös Veikkaus TV:llä.

Tapahtui vuonna 1998

Tämä otteluennakko lähtee vähän kauempaa….Oli tammikuun loppu vuonna 1998. Pyöräilin napakassa pakkassäsäässä yliopistolta Ouluhallille nappikset mukana. Tai no, turffithan ne kengät oli, sillä ei Ouluhallin uria tappaneella betonimatolla nyt etenkään napeilla kannattanut pelata. Matikan laskareista oli tietenkin karattu etuajassa, sillä olihan yliopiston futisvuoro Ouluhallissa lähes ainut mahdollisuus saada kivat futispelit pystyyn talvisaikaan. Heinäpään jalkapallohallia ei vielä ollut ja paremmasta ei tiedetty mitään.

Tällä kertaa futisvuorolla mukana oli joku uus tyyppi, jota en ollut ennen yo:n vuoroilla nähnyt. Olin juuri ollut kuukauden reissussa, enkä miestä tunnistanut. Kädet heilui, suu kävi, meuhkasi menemään ja vermeet tietty vimosen päälle. Kattelin, että mikähän tämä janari on oikein miehiään. Kävi ilmi, että se on Keke. Rosberg. Ei se formulapensselisetä, vaan Kristian. Lempinimeltään tietenkin Keke. Oli perustanut uuden futisseuran ja skouttasi pelaajia yliopiston vuorolta. Sähkökillan sällejä.

Kuva. JS Hercules mallia 1998. Ylärivi vasemmalta: Kristian ”Keke” Rosberg, Marko ”Ypi” Yliniemielä, Ilkka ”Obelix” Känsälä, Jussi ”Pive” Piuva, Timo ”Tinke” Perälä, Ville ”Pele” Peltola, Mikko ”Peris” Perälä, Mika Turtia, Ilari Heikkinen. Alarivi vasemmalta: Markku Saukko, Jani ”Kytis” Kytöaho, Juhani Itäpää, Miska ”Kobra” Visuri, Leo-Juhani ”Leksa” Meriö, Jyrki ”Jysäri” Ollilla, Toni ”Myrkky” Kaunisto, Thomas ”Tume” Kuusijärvi

Upea tapahtuma tiedossa

Lauantaina 15.6.2019 Suomen Cupin Kakkosen finaalissa tämä sama Keke istuu Oulunkylän MustaPekka Areenan lehtereillä. Nykyisin Helsingissä vaikuttava kolmen lapsen isä on mukana kutsuvieraana 10-vuotiaan futista pelaavan poikansa kanssa. Varmasti Kekellä sydämessä läikähtää, kun aloitusvihellys kaikuu ja hänen perustamansa Herkun historian suurin peli pyörähtää käyntiin. Ehkä hänen mielessään välähtää myös ajatus, että aika pitkälle on alun perin kaveriporukkana ja enemmän saunailtoihin keskittynyt futisseura päässyt. Yleensä kaveriporukkana startattujen futisseurojen elinkaari on se max. 5 vuotta.

Cup -finaalin Herkun pelaajista Keke ei ehkä tunne tarkemmin yhtäkään. Ei, vaikka yksi perustajajäsenistä ja vieläkin Herkku-Papoissa vitosessa maaleja sylkevä ja taustavaikuttajana toimiva ikinuori Miska Visuri (joukkuekuvassa maalivahtina!) laittaa jokaisesta Herculeksen kotipelistä Kekelle reaaliaikaista raporttia WhatsApin välityksellä (pojat, jatkossa SolidSportilta näkyy striimi!). Ehkä Keken kannattaa vain keskittyä nauttimaan täyden MustaPekka Areenan tunnelmasta ja hyvästä futiksesta, mitä nämä kaksi finalistia todistetusti pystyvät pelaamaan. Lopputuloksella ei ole niin väliä, sillä jo finaaliin pääsy on koko Herculeksen porukalle iso palkinto hyvin tehdystä työstä. Nuorella joukkueella liikkeellä oleva ryhmä on kehittynyt huikeasti talvesta. Monella pelaajalla oli ennen kesää kokemusta vain alemmista sarjoista tai junnupeleistä, mutta Herculeksen valmennusryhmässä Mikko Isokankaan johdolla tehty työ on kantanut hedelmää. Voitto finaalista olisi kuin kirsikka kakun päälle.

Kuva. Hercules 2019 matkalla finaaliin

Ei olla ekaa kertaa isolla kirkolla…

Pelkästään futisnäkökulmasta katsottuna lauantain ottelu on Herkun historian maantieteellisesti kaukaisin virallinen futismatsi. Porissa väännettiin jokunen kausi sitten kakkosta Jazzia ja MuSaa vastaan. Tukkaan taisi niillä reissuilla tulla. Joskus vuosituhannen vaihteessa on epävirallisissa mittelöissä käyty Paimiossa pre-seasonilla. Älkää kysykö miksi. Keke ja otteluun saapuva Herkun ex-pj Jani ”Kytis” Kytöaho voivat ehkä antaa parhaimman vastauksen tähän pähkinään.

Vaikka kyseessä on seurahistorian maantieteellisesti kaukaisin mittelö, on seuran koko toiminta-alueen näkökulmasta Helsinki ja Oulunkylä ihan naapurissa. Henkinen etäisyys on vielä vähäisempi, kun joukkueiden taustoissa on toisilleen tuttuja kavereita. Löytyypä seuroilta jopa yksi yhteinen pelaajakin: Muhoksen karvainen Carlos; Mikko ”Miki” Polvi pöllytti aikanaan verkkoja Herculeksessa aikaa ennen valumista alas etelään ja Gnistanin nutun pukemista.

Kuva. Herkku-ikoni Mikko Polvi pahanteossa FC Opaa vastaan Herculeksen hyökkäyspäässä vuonna 2006 (kuva: Kari Väre)

Vaikka Herkun jalkapallon edustusjoukkue saapuu vasta ensimmäistä kertaa Helsinkiin, ovat seuran taustat pörränneet myös pääkaupunkiseudulla jo pidemmän aikaa mm. e-urheilun, urheiluteknologian ja lähiliikunnan tiimoilta. Historiansa alkuajoista lähtien Hercules on pyrkinyt katsomaan asioita vähän eri näkökulmasta ja tekemään uusia avauksia. Rohkeus toimia toisin on aiheuttanut paljon nurkkakuntaista jupinaa, mutta se on samalla luonut paljon uusia yhteiskunnallisen vaikuttamisen työkaluja, tuonut rikkaita kokemuksia ja johtanut uusiin liiketoiminta-aluevaltauksiin sekä ennen kaikkea huikeisiin seikkailuihin!

Uskokaa tai älkää, mutta Herculeksella on esimerkiksi lonkerot mm. erään tunnetun pääkaupunkiseudun jääkiekkojoukkueen fysiikkavalmennuksessa. Tästä on taas poikinut Herculeksen lähellä oleville yrityksille työkeikkoja aina Kiinaan saakka. Tai mainittakoon vaikka Kattilahallista Smash -messuilta alkanut eräskin Herculeksen ständiltä alkanut ”keissi”, joka päättyi erään suomalaisen start up -yrityksen kauppoihin itsensä FC Barcelonan kanssa Herculeksen ”Player Accelerator” -ohjelman toimiessa kätilönä.

Kuva. Herculeksen yksilölähtöisen pelaajakehityksen taustat johtavat Espanjan kautta Kroatiaan. Kuvissa Herkun Timo Perälä ja Biotraining:n Igor Jukic

Omat lukunsa ovat olleet tietenkin myös yhteistyö Baskonia Alavesin ja Chennai City FC:n kanssa, jotka kansainvälisen kaupan lisäksi ovat poikineet lukuisia unohtumattomia tarinoita. Puhumattakaan Bangladeshin Dhakassa Nordic Clubilla järjestetystä legendaarisesta tangokurssista, jonka aloittaman monivivahteisen (tarinaan liittyy mm. muutama vallankaappaus, afrikkalaisen mediamogulin sammahtaminen Herkun toimiston sohvalle, valtioiden rajan ylityksiä naamioituneena, nuorten MM-kisat 1987, kolmet häät, Hollannin tappio Saksalle MM-kisoissa 1974, jne.) tapahtumaketjun seurauksena Everton-ikoni ja Nigerian jalkapallolegenda Daniel Amokachi päätyi katselmoimaan Castrenin stadikkaa -32 asteen pakkasessa helmikuussa 2016 uunituoreena Herculeksen päävalmentajana. Samalla aallolla ratsasti Ouluun Norwichistä nuori media-alan opiskelija, joka hankki kannuksensa Suomen suvessa ja sai syksyllä unelmapestin valioliigajoukkueen mediatiimistä.

Pysti tai ei, Hercules voittaa!

Summasummarum. Herculeksen suurimmat saavutukset ovat kiistatta ulkojalkapalloilullisia, yhteiskunnallisia asioita ja vieläpä herkullisilla tarinoilla höystettyinä. Syrjäytymisen ehkäisy digitaalisen nuorisotyön kautta sekä koulutuksen, lähidemokratian ja -liikunnan keinoin ovat muodostuneet koko toiminnan ja seuran olemassa olon lähtökohdiksi. Se, miten tärkeässä finaalissa lauantaina käy on tietenkin äärimmäisen jännittävää, mutta lopputuloksesta huolimatta vain jalkapallo-ottelu. Samalla kuitenkin jalkapallo on se, joka on mahdollistanut tämän kaiken. Urheilu onkin voimakas väline, jonka avulla voimme tehdä paljon hyvää!

Finaalista odotukset ovat korkealla kahden yhteisöllisyyden nimiin vannovan joukkueen mittelöstä. Hercules on hitsautunut hyvin yhteen ja luottaa kollektiivisuuden voimaan. Ogelin oma vetää MustaPekka Areenan täyteen ja näimpä odotettavissa on erinomainen kohtaaminen niin monella eri tasolla. Toivonkin tällä hieman erilaisella otteluennakolla kaikille erittäin mukavaa finaalitapahtumaa ja samalla vähän laajempaa perspektiiviä evääksi mukaan rakkaan jalkapallon äärellä.

Nauttikaa!