Herculesin kapteeni Aleksanteri Patronen laati pelaajien näkökulmastaa yhteenvedon hienosti sujuneesta ennätyksellisestä kaudesta.  Antoisia lukuhetkiä!

JS Hercules kausi 2020

Vuosi 2020 on ollut varmasti jokaiselle hyvin erilainen kuin menneet vuodet. Sitä se on ollut myös jokaiselle urheiluseuralle ja -joukkueelle kuten myös meille. Kausi sisälsi aluksi turhautumista ja odottelua, mutta loppujen lopuksi myös paljon onnistumisia. Palataan vähän tarkemmin kuluneeseen kauteen pelaajien näkökulmasta.

Valmistautuminen kauteen 2020

Kausi 2020 käynnistettiin koko joukkueen osalta tammikuussa. Edellisen kauden joukkueesta pelaajistossa tapahtui jonkin verran muutoksia. Pallotreenejä kolme sekä fysiikkatreenejä kaksi viikossa. Treeniajat tuottivat osalle pelaajista haasteita ehtiä harjoituksiin, mutta kaikki onnistuivat pääsääntöisesti järjestämään esimerkiksi työkuviot siten, että suurin osa pelaajista pääsi aina paikalle. Heti seuraavalla viikolla ensimmäisten treenien jälkeen päästiin aloittamaan cup-ottelut. Edellisen vuoden cup-menestyksen jälkeen odotukset olivat pelaajistossa kovat myös tämän vuoden cuppiin. Emme olleet vielä muutamien treenien jälkeen hitsautuneet joukkueeksi tai pallollisesti tarpeeksi hyvässä valmiudessa ja varsinkin ensimmäinen peli Rovaniemen pienessä hallissa oli joukkueelle haastava. Kauden ensimmäiseen derbyyn viikon päästä olimme jo asteen valmiimpia ja pystyimme voittamaan ensimmäisen kohtaamisen OLS:sta. Tänä vuonna cup taival jäi kahteen peliin, mutta pelaajistolla oli mielessä koko ajan Kakkosen olevan meidän tärkein tavoitteemme ja cup-pelitkin näin ollen vain valmistautumista itse sarjaan.

Ehdimme pelata vielä pari harjoitusottelua ennen koronarajoituksia, ja joukkueen otteet paranivat koko ajan sekä joukkue hitsaantui entistä paremmin yhteen. Joukkueen arkeen tuli muutamia rajoituksia pandemian yltyessä. Omat juomapullot treeneihin sekä kättelyt lopetettiin. Ei kauaakaan, kun palloliitolta tuli tieto, että kaikkien joukkueiden toiminta keskeytetään väliaikaisesti ainakin maaliskuun loppuun saakka. Tämä herätti monenlaisia tunteita pelaajistossa, joista päällimmäisenä turhautuminen sekä epätieto tulevasta. Joukkueen valmennus hoiti kuitenkin vaikean tilanteen erittäin hyvin. Pelaajille jaettiin omatoimi treeniohjelmat, lähetettiin klippejä menneistä peleistä sekä joukkueelle järjestettiin etäpalavereja Teamsin kautta. Itse tehtävillä testeillä seurattiin kehitystä omatoimi jaksolla. Joukkueen kesken järjestettiin esimerkiksi FIFA-turnaus, jolla saatiin etänä yhteistä tekemistä joukkueen kesken. Kauden aloitus piteni ja piteni. Pelaajienkin keskuudessa oltiin jo kärsimättömiä, milloin päästään taas treenaamaan yhdessä ja milloin pelaamaan. Alkaako kausi ollenkaan? Vihdoin toukokuussa pääsimme aloittamaan yhteiset treenit, pienryhmissä kylläkin. Yhdessä treenaaminen innosti ja motivoi pelaajistoa, vaikka kaikki eivät päässeetkään treenaamaan samaan aikaan. Säädökset rajoittivat harjoituksia osittain, mutta tärkeintä oli saada pallotuntumaa ja heittää muutama huono juttu joukkuelaisten kesken.

Koronakurimuksesta kentille

Kesäkuussa pääsimme vihdoin aloittamaan koko joukkueen yhteisen treenauksen. Kauden kerrottiin alkavan 13.6. eli pari viikkoa oli aikaa valmistautua kauden alkuun koko joukkueella. Kauden kynnyksellä pelaajistoon tuli vielä jonkun verran muutoksia, kun muutama pelaaja lähti toisaalle, mutta muutama pelaaja tuli myös joukkueeseen lisää. Pitää kyllä olla tyytyväinen ja ylpeä, että jokainen jätkä, joka joukkueessa oli, hoiti tauon aikana omatoimitreenauksen äärimmäisen hyvin ja oli siten fyysisesti valmiina kauden alkaessa. Näin meillä ei tarvinnut enää keskittyä kunnon kohotukseen parin viimeisen viikon aikana, vaan pystyimme keskittymään taktisiin asioihin. Nuori ja nälkäinen joukkueemme odotti kauden alkamista. Pelasimme vielä harjoitusottelun viikkoa ennen sarja-avausta AC Oulua vastaan. Menetimme harjoitusottelussa lisäajalla voiton tasapeliksi. Lähtökohtaisesti voisi ajatella tasapelin oleva hyvä tulos sarjaporrasta parempaa joukkuetta vastaan, mutta pelin jälkeen pelaajisto oli pettynyt. Siitä huomasi joukkueen olevan nälkäinen eikä tyytyvän vähään. Kausi vihdoin alkoi 13.6. Kokkolassa. Saimme kotiin viemiseksi yhden pisteen. Lähdimme hakemaan kolmea, mutta emme joukkueena olleen vielä valmiita tarpeeksi yhtenäiseen peliin, vaikka kolmekin pistettä olisi voinut jo olla otettavissa. Avauksen jälkeen onnistuimme nappaamaan pari voittoa, jonka jälkeen vastaan tuli ennakkosuosikki JIPPO. Ottelu oli maalintekopaikkojen suhteen tasainen ja kärsimme niukan 1-2 häviön. JIPPO oli parempi ja ansaitsi voittonsa. Emme päässeet oikein tarpeeksi laadukkaille paikoille JIPPO:a vastaan. Pelillinen nousujohdanne parani ja neljä seuraavaa ottelua pelasimmekin 3-1-0 tuloksella. Sarja oli noin puolessa välissä ja otteet olivat vahvoja. Joukkueen sisällä oli todella hyvä fiilis, kun olimme kärjen tuntumassa.

Keskikauden notkahduksesta takaisin kärkikamppailuun

Yleensä joukkueille tulee heikompia hetkiä ja se tuli myös meille sarjan puolivälissä. Kaikki alkukauden pelit olivat olleet tekonurmipelejä ja valmistauduimme tuleviin kolmeen nurmipeliin. Alustakin vaikutti varmasti jonkin verran peliimme eikä pallo tuntunut lyötävän tietään vastustajan maaliin kahdessa ensimmäisessä pelissä. Näissä kahdessa pelissä päästettiin myös yllättävän paljon maaleja (6) suhteutettuna koko kauden päästettyihin maaleihin (16). Tuntui, että emme saaneet itsestämme irti tarpeeksi. Huonot tulokset tiputtivat meidät kärjen tuntumasta. Pidimme kolmatta nurmipeliä, kauden toista sarjapeli derbyä ennen palaverin joukkueen kesken miten käännämme kurssin. Päätimme ladata derbyyn täyden fokuksen ja hoitaan kolme pistettä punaisille. Päätimme miettiä tulevia pelejä vasta derbyn jälkeen. Mehän hoidimme pelin hienosti 2-1 voitolla Raatissa ja saimme kurssimme käännettyä. Seuraava tavoitteemme oli jäljellä olevista kuudesta pelistä viisi seuraavaa, joihin päätimme mennä peli kerrallaan ottamaan voiton ja katsoa sen jälkeen missä olemme. Neljä seuraavaa peliä voitimmekin ja loistava maalieromme oli 7-1. Seuraavana kauden viimeinen derby. Olimme kaksi pistettä JIPPO:a jäljessä. Pelaajilla oli uskoa ja luottoa sarjan voittoon vielä, vaikka se ei omissa käsissä ollutkaan. Tarvitsimme voiton derbystä, että viimeiselle kierrokselle jäisi vielä panosta sarjan voitosta sekä paineet säilyisivät JIPPO:lla. Tasainen vääntö OLS:in tiivistä nippua vastaan. Emme kyenneet parhaimpaamme ja tuloksena 0-0 tasapeli. Emme päässeet tarpeeksi hyville paikoille, vaikka kerran pallo löysikin kerran maaliin, tuomittiin se paitsioksi. Tyhjä olo. Jokaisella pelaajalla. Loppuvihellyksen jälkeen pettymys paistoi jokaisen kasvoilta ja pukukopissa oli ottelun jälkeen hiljaista. Tänään ei riittänyt. Käytännössä se tarkoitti mestaruusjahdin karkaamista. Vielä yksi peli jäljellä ja se kuului hoitaa kunnialla. Jokainen jätkä oli samaa mieltä. Vaikka panoksia ei sinänsä enää ollut, halusimme vielä kerran näyttää, että olimme ansainneet sijoituksemme. Kausi päätettiin voittoon.

Kiitettävä +

Tiivistettynä kausi oli hyvä. Pelasimme sarjan voitosta loppuun saakka. Tuloksena seurahistorian paras sijoitus Kakkosessa, eniten pisteitä peliä kohden sekä vähiten pääsetettyjä maaleja peliä kohden. Sijoituksena Kakkosen C-lohkon toinen sija sekä kaikkien Kakkosen lohkojen paras kakkonen. Meiltä ei odotettu paljoa, mutta pelaajat tiesivät pystyvänsä luomaan laadukkaan arjen ja taistelemaan jokaisessa pelissä voitosta. Lähellä sarjan voittokin oli, vaikka lopulta JIPPO sai luotua selvän piste-eron. Kauden synkkä hetki vielä harmittaa jälkikäteenkin ja pistää varmasti jokaisen pelaajan miettimään mitä tehdä jatkossa paremmin, että taso saadaan säilytettyä mahdollisimman tasaisena läpi kauden. Viimeinen derby oli pettymys, vaikka jälkikäteen katsottuna voittokaan ei olisi enää meitä auttanut. Tämän kauden otteluohjelma ei mahdollistanut toista kohtaamista JIPPO:n kanssa. JIPPO:n olisimme vielä halunneet päästä haastamaan. Uskon, että olisimme pystyneet siihen paremmin kuin alkukaudesta, koska pelimme parani paljon loppua kohden. Kausi lopetettiin kuitenkin positiivisilla mielin ja nälkää jäi varmasti jokaiselle pelaajalle. Parhaiten kaudesta jäi mieleen loistava joukkuehenki, joka mahdollisti hyvät tulokset myös kentällä. Myös kauden seitsemään viimeiseen peliin pitää olla tyytyväinen, kun pystyimme nappaamaan kuusi voittoa seitsemästä.

Kiitokset valmennukselle jokapäiväisestä työstä joukkueen eteen sekä huoltajaa Hautalan Jussille pyyteettömästä työstä joukkueen ja pelaajien eteen. Tulevaisuus näyttää mitä ensi kausi tuo tullessaan. Se on kuitenkin varmaa, että ensi kaudella nähdään Hercules-historiassa ensimmäistä kertaa juniorijoukkueita, joissa myös on toivottavasti tulevaisuuden Herculesin edustusjoukkueen pelaajia. Pidämme nyt pitkän kauden jälkeen taukoa, mutta toivottavasti jo pian kuullaan edustusjoukkueen ensi kaudestakin jotain uutisia.

Aleksanteri Patronen

15.11.2020