8.8.2013 JSH – FC Uleåborg 0-1

Pitkästä aikaa pelattiin taas Pateniemen ”betonipohjaisella” tekonurmella. Ennen pelin alkamista mietin, että parempi olla kaatumatta, mikä ei kuitenkaan ikinä onnistu, ja että tästä kovasta kentästä taas tulee hirveästi rakkoja. Mutta mielessä oli myös ajatus siitä, että Hercules is simply better, ups, the best! Tiina kyllä tietää J

Viimeisen pelin jälkeen, kun Jussin sanoin pelattiin parasta peliä mitä hän on meidän koutsina nähnyt, jäi hyvä maku suuhun lukuun ottamatta lopputulosta 2:2. Mielestäni torstainakin mentiin hyvällä tuulella kentälle, mutta ajatuksissa oli kuitenkin, että Uleåborgin pelaajat pelaavat kovaa peliä, taistelevat loppuun asti ja että heillä on vain yksi tavoite – voittaa peli. Aikaisemmin he hävisivät kahdesti meitä vastaan, 6:0 ja 2:1. Damn, it felt good, ha ha!

Peli oli alusta loppuun kovaa taistelua. Itse jotenkin yritän aina valmistautua henkisesti siihen, että Uleåborgia vastaan tulee vaikea peli, mutta kuitenkin tulee aina yllätyksenä, miten paljon pitää taistella näissä peleissä. Laitan tänne Jussin ja Aven kommentteja pelistä, kun ne minun mielestä kuvaillevat koko tilannetta hyvin J

Taisteluahan riitti koko pelissä, mistä kiitos joukkueelle. Pallollinen pelaaminen oli paikoitellen tosi hyvää. Pitkiäkin syöttöyhdistelmiä saatiin omille, mutta toisaalta pelaamalla ei saatu tehtyä tilanteita. Lähes kaikki paikat lähtivät pidemmistä pystysyötöistä eikä niinkään pelattujen kuvioiden tuloksena. Toiselle puoliajalle homma pikkuisen lopahti ja alettiin räiskiä pidempää palloa pelaamisen sijaan.
Samanlaista joukkueena hyökkäämistä ja puolustamista ei nähty kuten edellisessä pelissä. Toki vastustajan hyvyys vaikutti siihen. Kaksinkamppailuissa vastustaja oli nyt ihan eri luokkaa.

Kokonaisuudesta sen verran, että vastustaja oli tänään todella vahva. Pelin yleiskuva oli ettei kumpikaan joukkue saanut ketjutettua onnistumisia maalipaikkojen luontia varten. Vastustaja nyt tekaisi sen yhden onnenkantamoisen sekavasta tilanteesta. Pelin hallinta ratkesi kaksinkamppailujen voittoon ja niissä vastustaja oli parempi, ei taitavampi mutta kovempi. Tuomarin salliva linja auttoi vastustajaa, mutta hyvin mekin annettiin takaisin – varsinkin keskikentän kolmikko ynnä Sipe ja Outsa. Matsin jälkeen moni oli apeana, mutta verrattuna aikaisempiin kohtaamisiin tämä oli mun mielestä monessa mielessä paras peli tähän asti. Esimerkiksi keskikentän murtumisia (siis sellaista tilannetta, jossa vastustaja pääsee vapaasti juoksemaan pallollisena puolustuslinjaa vastaan) ei tässä matsissa ollut kuin pari kertaa ja nekin lähtivät sekavista flippereistä.

Tällä kertaa FC Uleåborg puski pallon meidän maaliin ja peli loppui tulokseen 0:1.

Tässä haluan myös kiittää Jussia ja Avea hyvistä kommenteista jokaisen pelaajan pelistä ja liikkumisesta kentällä. Kommentit ovat hyvin tervetulleita ja ainakin minulle antavat mietittävää ja toivottavasti joskus jää jotain päähän ja oma peli paranee J

Mukana pelissä olivat Heka, Anu, Outi, Niina, Heini, Soila, Satu, Saša, Annukka, Juuso, Nadu, Sipe, Tiina, Elina.

Saša